Muistot talteen skräppäämällä

14719705_1576937292332327_6631775529064202240_nErikoinen sana ‘skräppäys’ juontaa juurensa englannin kielen sanasta ‘scrapbooking’ ja sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sanottuna muistojen tallettamista askartelun keinoin. Pieniä muistoesineitä, kuten valokuvia, kirjeitä, viestilappuja, elokuva- tai konserttilippuja ja postikortteja talletetaan joko fyysiseen valokuvakansioon tai sähköiseen leikekirjaan. Skräppäysharrastus yhdistää perinteisen leikekirjan, päiväkirjan ja valokuva-albumin pidon luovaan askarteluun sekä muistoesineiden arkistointiin.

Valokuvalla on skräppäyksessä tavallisesti keskeisin rooli. Sivu, jota harrastajat kutsuvat leiskaksi, rakennetaan valokuvan ympärille tukemaan sitä ja sen kertomaa tarinaa. Tyypillinen leiska koostuu muutamasta perusasiasta: otsikosta, valokuvasta, tarinasta ja koristeluista. Skräppäystarvikkeita ovat muun muassa koristenauhat, kuviopaperit, kartongit, kangastilkut, helmet, napit, liimat, erilaiset kynät, tarrat, kangastilkut, leimasimet, langat ja sapluunat. Leiskat koostetaan perinteisesti kartongeille, jotka puolestaan kootaan yhteen kansioon tai albumiin. Perinteisistä valokuva-albumeista skräppäys eroaa ennen kaikkea siinä, että se korostaa tarinan ja visualisoinnin merkitystä.

Skräppäyksen juuret ovat leikekirja- ja valokuva-albumiharrastuksissa, jotka 1990-luvun Pohjois-Amerikassa alkoivat hiljalleen kehkeytyä kohti uutta itsenäistä harrastusta, johon kuuluivat omat välineet ja tarvikkeet. Hurjaan tahtiin suosiotaan kasvattanut harrastus rantautui Suomeen 2000-luvun puolella.

Tätä nykyä skräppäystä on mahdollista harrastaa myös digitaalisesti kuvankäsittelyohjelman avulla. Tällaista tietokoneavusteista skräppäämistä kutsutaan nimellä digiskräppäys ja kuten arvata saattaa, se edellyttää hieman korkeampaa tietoteknistä osaamista kuin perinteinen skräppäys, vaikka perustuukin samoihin perusperiaatteisiin. Tavallista skräppäystä ja digiskräppäystä on mahdollista myös yhdistellä, jolloin puhutaan hybridiskräppäyksestä.

Tyypillinen skräppääjän harrastustila löytyy kotioloista: keittiönpöydän tai kirjoituspöydän äärestä. Kursseja skräppäämisestä on kuitenkin tarjolla esimerkiksi kansalaisopistojen valikoimissa ja yhteisöllisyyttä sekä vinkkejä ja inspiraatiota voi hakea myös lukuisista aiheeseen keskittyvistä blogeista.

Skräppäys on varsinainen matalan kynnyksen harrastus, sillä tarvikkeita on helposti saatavilla eikä alkuun päästäkseen tarvitse sen kummempaa sitoutumista tai suuria rahasummia. Luovuutta ruokkiva, helppoa ja hauskaa askartelua elettyyn elämään yhdistävä puuhastelu sopiikin kenelle tahansa, joka nauttii itsensä toteuttamisesta ja visuaalisuudesta. Mukavasti kotona muun elämisen lomassa hoituva skräppäys on parhaimmillaan suorastaan terapeuttinen harrastus, josta on iloa myös kaukana tulevaisuudessa: tarkkuudella ja ajatuksella talletetut, kultaakin kalliimmat muistot eivät koskaan lakkaa ilahduttamasta, vaikka itse harrastus joskus jäisikin.

ADD YOUR COMMENT